Kahdesta kamarista 1920-luvulla yhdistetty huone sai nimekseen tupa. Muistuttaahan se kooltaan ja pohjaltaan lapsuudenkotini tupaa niin mitoiltaan kuin pohjaltaankin. Samanlainen jykevä leivinuunihella keskellä pohjoispuolen sisäseinää, kulku toisiin huoneisiin uunin molemmin puolin sekä sisäänkäynti idän puolelta. Myös kiipeäminen uunin pankkolle onnistuu samasta kohtaa. Sähköt tuvasta oli katkaistu jo aikaa sitten. Sähkömittarin viereen oli kirjattu lukema ja päiväys 27/7/76. Tämän jälkeen mittari ei enää pyörähtänyt. Aika ei kuitenkaan pysähtynyt vaan ajanhammas jatkoi sille säädettyä tehtävää. Katto oli alkanut vuotaa niin että lattialla tarvittiin astioita veden keräämiseen kuin sarjakuvissa konsanaan. Tämä jatkui syksyn 2013 hätäpaikkaukseen saakka. Nyt vuosia myöhemmin on aika selvittää ja korjata vauriot. Onneksi paikkaus oli pitänyt ja rakenteet olivat rutikuivat.
Laipio ja välipohja
Toinen työvaihe oli tuvan laipion purku alhaalta päin. Alimmat kattopaneelit olivat huoneen yhdistämisen jälkeiseltä ajalta. Paneelit olivat hyväkuntoisia lukuun ottamatta kahden metrin kaistaa ulkoseinällä. Paneelien alta paljastui ainakin kolme kerrosta pinkopahvia. Kerrokset olivat kauttaaltaan värjäytyneet vesivuotojen vuoksi. Tässä vaiheessa tuvan oli vallannut epämiellyttävä tunkkainen haju. Pahvikerrosten poiston alta löytyi lautakatto. Laudat oli pontattu ja ne levenivät tyveä kohti. Samaisella parin metrin kaistalla ulkoseinän puolella lankut olivat lahonneet, joten ne täytyi poistaa. Jäljelle jääneistä lankuista täytyi poistaa tuhansittain pieniä nauloja. Poistettujen lautojen kohdalta avautui näkymä yläkertaan. Kun pukujätteet oli saatu raivattua ulos, ilma raikastui ja tunkkainen haju poistui.
Urakka alkoi yläkerran puolelta. Yläkerran lattia oli purettu jo aiemmin. Lankut olivat osin saaneet uuden tehtävän jossain muualla. Lankkujen alla oli sekalainen kerros purua, hiekkaa ja turvetta lämmöneristeenä. Eristeen joukosta löytyi sanoma- ja aikakausilehtiä, 1800-luvun lumppupaperista valmistetun tapetin riekaleita sekä tavaroita polkupyörän dynamosta lasinsiruihin. Eristekerros lapioitiin pois. Alta löytyi kuorilaudoista tehty kerros. Tämä on mahdollisesti ollut alkuperäinen laipion. Muualla rakennuksessa on merkkejä lautojen alapinnassa olleesta paperista. Nämä laudat olivat romahtaneet jo kauan sitten vinttikomeron kohdalta ja osassa yläaulaa. Samalla eristeet olivat siirtyneet seuraavan kerroksen varaan. Paikkaus oli tehty lisäämällä uutta purua.
Välipohjan rakenteet eivät ole kestäneet pitkäaikaista kosteusrasitusta. Pahimmassa paikassa kantavan hirsipalkin päästä on kadonnut pätkä. Myös muita hirsiä on vaurioitunut. Ne on osin poistettavissa imuroimalla.
Seinät
Tuvan seinät oli vuorattu lukuisilla tapettikerroksilla sekä osin kova- ja puukuitulevyillä. Seinien alaosassa oli
pystypaneeli. Vanhin säilynyt tapettikerros oli 1920-luvulta. Kerrokset olivat likaisia ja huonokuntoisia, joten eipä niistä juuri kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Tuvan nurkassa oli ollut myös keittiö, joka oli edesauttanut tapettien likaantumista. Kerrosten alta löytyi merkkejä ainakin kahdesta varhaisemmasta tapettikerroksesta sekä jäämiä savirappauksesta. Hirsien väriero alkuperäisten huoneiden välillä oli silmiinpistävä. Toisen huoneen hirret olivat mustat aivan kuin ne olisivat peräisin savupirtistä.
Oma mausteensa tapettien ja levyjen poistoon toi vanhat sähköjohdot. Ensimmäinen työ oli irrottaa sulakkeet, varmistaa että pääkytkin poissa päältä ja että sulakepohjiin ei tule jännitettä. Näin johtojen ja pistorasioiden purku sujuikin hyvin. Mutta mittaritaulua lähestyessä hiipi mieleen epäilys. En löytänyt mittarille tulevaa syöttöjohtoa missään. Eikä sitä lopulta ollutkaan missään, vaan se oli purettu asianmukaisesti pois jo aiemmin. Jännityksen laannuttua aloin vääntää lujasti kiinninaulattua keskusta irti seinästä. Vääntötuntuma oli kuitenkin outo. Alusta jousti vähän. Ensi ajatus oli, että onkohan tapetti saanut kosteutta mutta tarkempi tarkastelu paljasti keskuksen takaa levyn … oletettavasti asbestia.
Lattia
Lattian pintana oli loppuun kulunut linoleum. Tämän alapuolella oli 18mm ponttilauta. Lauta oli asennettu 1940-luvun lopulla. laudan alla oli aaltopahvi kerros ilmeisesti tiivistämässä rakennetta. Pahvin alta paljastui varsinainen lankkulattia. Huoneen itäpäädyn lattia oli uudempi mutta ponttaamaton ja tapittamaton. Yhtä reunaa ”koristi” moottorisahalla tehty aukko. Lattia alle aukosta ei kuitenkaan mahtunut, eikä kunnon näkyvyyttä ollut. Toisessa päädyssä lattia oli vanhempi takonauloista päätellen. Lattialankut olivat pontattu.
Lattian alta paljastui multapenkkirakenne kaikilta seiniltä. Maa-aines ei tosin ollut multaa vaan lähinnä muuraushiekkaa. Maata vasten olevat puurakenteet olivat erinomaisessa kunnossa kahta huoneen keskellä ollutta palkkia lukuun ottamatta.